Itsensä voittamisesta

Olen aina vihannut kylmää vettä. En sen juomista, päinvastoin, kyseessä on lempijuomani, mutta kylmässä vedessä uimista. Jos mahdollista, olen lykännyt järveen menemistä loppukesään ja hyödyntänyt kenties silloinkin saunaa. Toki viime vuosina on ollut niin kuumia kesiä, että aikaisemminkin olen saattanut lipsahtaa veteen.

Uimakouluun!

Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin kaikkea muuta kuin jäätävä vesimies. Ja juuri siksi aloin kehittää itsestäni piirun verran parempaa tässä mielessä. Viime syksynä kävin aikuisten uimakoulun ja sain sieltä oivia oppeja tekniikkaani. Seuraava itseni haastaminen liittyi kylmään veteen. Avanto. Hui ja hyi olkoon!

Synkissä vesissä

Ajatus avantouinnista on puistattanut niin kauan, kun olen tiennyt moisen olemassaolosta. Pidin avantouimareita hiukan hulluina ja olin varma, että jos moiseen eksyisin, en välttämättä palaisi normaalielämään. Shokki olisi niin valtaisa. Mutta uintikoulu voimaannutti. Mitäpä, jos palaisinkin? Ja kenties jopa piirun verran parempaan elämään…

Suunnitelmaa punomaan

Tavoite täytti tarpeeksi hullun määritelmän. Pelko jäyti siihen malliin, että asetin deadlinen. Tänä talvena käyn avannossa. Suunnitelma olisi hyvä toteuttaa hiihtolomalla pohjoisessa. Jäisiä järviä löytyisi taatusti ja kyse ei olisi kotikentästä. En tiedä miksi, mutta etäisyys tuntui tämän asian suhteen hyvältä ajatukselta.

Sanoista tekoihin

Hiihtoloma koitti. Koitti myös ensimmäinen kokonainen päivä perillä ja päivä hoitaa asia pois päiväjärjestyksestä. Istuin rukalaisen saunan lauteilla ja kerroin suu vaahdossa aikeistani. Kierrokset olivat korkealla, ja oloni omituisen humaltunut, vaikka olin vesiselvä. Urotekoni taltioitaisiin ja ajatus siitä teki asiasta monellakin tapaa konkreettisen. En kehtaisi perääntyä haasteen edessä. Vai kehtaisinko, hmmm.

Nyt hoidetaan tää homma!

Adrenaliini jylläsi. Jotain suunnitelmani hurjuudesta kieli se, että istuin kovissa löylyissä ilman rakasta saunalakkiani. Sitä ei ollut tapahtunut sitten kyseisen lätsän oston. Nyt oli tosi kyseessä. Let’s go! Lähdin löylyistä määrätietoisesti kohti laituria, riisuin kylpytakkini ja astelin kohti hyistä vettä. Puristin uimaportaiden kaiteita veteen astellessani extrakovaa, etten liukastuisi hyiseen veteen. Muutama askel, nopeasti pohjaan ja kameran lisäksi elämälle hymyillen ylös! Rivakasti. Se oli tehty. Matka jatkui lotisevin kengin puimaan asiaa saunaan. Fiilis oli uskomaton, kylmäaltistus tekee selkeästi nannaa! Joku vastaantulija kommentoi, kuinka mukavaa oli nähdä minun palaavan hengissä. Olin samaa mieltä.

Jännä juttu, mihin ihminen pystyy, kun oikein päättää. Vielä on vaikea sanoa, tuleeko avantouinnista pysyvä sekoilu. Ties vaikka.