Musiikin voima

Elämänvoimaa soisi jokaisen kerryttävän mahdollisimman monelta suunnalta. Yksi oma keinoni on musiikin kuuntelu. Juoksulenkeillä soi ennen aggressiivinen rap tai metalli, nykyään leppoisampaa askellusta rytmittää leppoisa musiikki. Flow tarjoilee korviini yhä enenevissä määrin kantria.

Kai tämän kehtaa myöntää

Tutustuminen kantriin alkoi alun perin vitsistä, kun laitoin toimistolla suunnittelijoiden (ja itseni) kauhuksi Sonoksesta soimaan kaikille ennestään tuntematonta Yhdysvaltain maalaismusaa. Reaktiot olivat hupaisia, ja se ruokki totta kai innostustani entisestään. Jossain vaiheessa huomasin kuuntelevani myös toimiston ulkopuolella tuota melodista ruikutusta ja nyt voin myöntää julkisesti olevani moderniin kantriin jollain tavalla koukussa. Noh, ihan kaikkea traktoritilitystä en pysty kuuntelemaan, ja muutkin musiikkigenret toimivat, joten en suostu uskomaan olevani kaavoihin kangistunut tässäkään asiassa.

Pro Musica

Musiikki antaa energiaa. Ja luo romanttista tunnelmaa. Se on häkellyttävän nopea keino saada rytminmuutos vallitsevaan asioidentilaan, henkinen matkalippu jonnekin, mikä tuntuu tavoittelemisen arvoiselta. Siksi musiikkia täytyy saada nauttia monipuolisesti.

Olet kaunis ja minä voimakas…

Uusin musiikki tulee tutuksi jälkikasvun ja omien, villihköjen, kokeilujen myötä, mutta vastapainona olen alkanut keräillä LP-levyjä. Tuorein hankintani on Raptorin levy Moe!. En osaa jostain syystä kuunnella tuon aikakauden musiikkia suoratoistopalveluista, vaan vinyyleinä. Tai osaan, mutta levyltä musiikki välittyy autenttisempana. Kyseisen orkesterin Izmo muuten toimi takavuosina pitkään maineikkaassa äänituotantoyhtiössä Helsingissä, joten moni alallamme, myös minä, olen valvonut hänen kanssaan laadukkaan radiospotin spiikkejä Kaapelitehtaalla. Kohta selviää, miltä Moe! kuulostaa pitkästä aikaa…

Mitä sä aiot kuunnella seuraavaksi? Ja mistä? Ja mihin aiot mennä sen myötä?